Hääpaikan pohdiskelua

Olen hyvin visuaalinen ihminen. Rakastan kauneutta isossa mittakaavassa ja pienissä yksityiskohdissa. Jossakin vaiheessa sanoin Villelle, että ennemmin panostan hääpaikkaan, koristuksiin ja kukkasiin ja sitten vain sanon vieraille että opm ja nyyttärit pystyyn. Vitsinä kylläkin, mutta oma tärkeysjärjestys menee kutakuinkin näin.

Turun alueella on paljon ihania hääpaikkoja, mutta oman mielen mukaista on silti vaikea löytää. Olemme pyytäneet tarjouksia muutamista lähialueen hääpaikoista, mutta missään niissä ei ole kaikkia ominaisuuksia joita hääpaikalta toivoisin. Voi Pinterest, minkä olet minulle tehnyt. Tässä lista, mitä kaikkia ominaisuuksia unelmieni hääpaikassa olisi.

1. Iso valoisa tila

Minulle on tärkeää, että kaikki vieraat mahtuvat yhteen isoon tilaan. Navettojen vintit ovat muuten kivoja, mutta usein ikkunattomia ja pimeitä. Itse haluaisin tilaan myös luonnonvaloa.

2. Korkea katto

Jostain syystä korkeat katot viehättävät minua todella paljon. Haluaisin ripustaa kangasta ja valoja kattoon, eikä se saisi silloinkaan laskeutua niin alas, että se veisi tilantuntua.

3. Pyöreät pöydät

Eipä ole pyöreitä pöytiä juurikaan täällä Turun alueella. Olen pyytänyt niistä tarjousta kalustevuokrausfirmoilta ja selvittänyt mahdollisista juhlapaikoista, että onhan tila vuokrattavissa myös ilman pöytiä. Enpä uskonut tämän toiveen toteuttamisen olevan niin hankalaa. Mielestäni kanssakäyminen vieraiden kesken on helpompaa jos istutaan pyöreissä pöydissä. Mutta huijaisin, jos väittäisin, ettei silmää miellyttäminen olisi tärkein kriteeri... :)

Photo credit: Wedding Photography by Jon Day via Foter.com / CC BY

4. Kauniit puiset tuolit

Sitten asia, joka tuottaa myös yllättävän paljon päänvaivaa. Monessa paikassa on mustat kangastuolit. Itse olisin hyvin iloinen, jos häissä ei olisi "mitään" mustaa. Ne rikkovat muuten tarkoin harkitun kokonaisuuden. Tiedän myös, että niihin voi laittaa tuolihuput, muttei sekään kyllä olisi mielestäni paras vaihtoehto. Joissakin paikoissa on penkit, eikä tuoleja, vaikka tilan saisikin vuokrata ilman pöytiä. Siksipä olen myös tutkinut vuokrattavia tuoleja. Se ei ole ollut pelastus, sillä vuokrattavat tuolitkin on niitä mustia kankaisia. :(

Photo credit: Kim Eriksson via Foter.com / CC BY

5. Ulos avautuvat ovet

Heh, kuulostaa itsestäänselvyydeltä. :D Tarkoitan tällä sitä, että juhlatila ikäänkuin jatkuu myös ulos ilman käytäviä tai eteisauloja.

Kuva Pinterestissä.

6. Peiliseinä

Ollaas nyt ihan rehellisiä. Jos hiukset, mekko, meikit ja kaikki on laitettu vimpanpäälle, niin olishan se kiva välillä vähän vilkuilla itseään muuallakin kuin vessassa. :D Tämä on toiveistani absurdein ja pinnallisin, eikä sillä taida olla minkäänlaista toteutumistoivoa, mutta laitan sen tähän nyt silti.

Kuva Pinterestissä.

Kaikki nämä samassa paketissa (paitsi peiliseinä). Ahh..

Kuva Pinterestissä.

Romanttinen kesäkuun ilta

Lienee luonnollisinta ja helpointa aloittaa tämän blogin kirjoittaminen päivästä, jolloin ajatus naimisiin menosta konkretisoitui. Eli tietysti kosinnasta.

Olimme Villen kanssa ostaneet teltan ja menossa telttailemaan heinäkuun alkupuolella kolmistaan Ahvenanmaalle. (Kolmas tässä kuviossa on siis koiramme Leo.) Koska emme lainkaan tienneet, miten telttailu Leolta onnistuu, meidän oli tehtävä koetelttaretki – jollaisena minä siis sitä alkujaan pidin – ennen telttailua kauempana kotoa. Koetelttailemaan menimme kahdeksi yöksi pieniin saariin vanhempieni mökin lähettyville Turun saaristoon. Maisemiin, jotka siis olivat olleet minulle tärkeitä lapsuudestani asti.

Ensimmäisenä päivänä teltan pystyttämisen jälkeen vietimme iltaa nuotion ja auringonlaskun uskomattoman ihanassa ja hiljaisessa tunnelmassa. Jo tällaisenaan hetki tuntui täydelliseltä.

Tämän kuvan otin hetki ennen kosintaa. <3

Eteeni polvistuttiin ja kysyttiin yksi elämäni tärkeimmistä kysymyksistä. Johon tietysti vastasin kyllä. <3

Kun olin ymmärtänyt mitä juuri tapahtui, kysyin hieman humoristisesti, että missäs meidän skumpat oikeen on, enkä osannut odottaa saamaani vastausta. Ville oli salakuljettanut skumppapullon laseineen mukaan, joten pääsimme vielä nauttimaan lasilliset kuohuvaa tähänastisen elämäni täydellisimpänä iltana.

Vaikka käsitys naisen omistajuuden vaihtumisesta isältä sulholle onkin täysin vastaan mitään arvoja mitä elämässäni ajan, olen aina pitänyt romanttisena tapana sitä, että mies kysyy vanhemmalta "lupaa" kosinnalle. Mielestäni se kertoo lähinnä siitä, että mies kunnioittaa morsiamen vanhempia ja haluaa varmuuden siitä että itse "kelpaa" (ei omistamansa vaurauden vaan luonteensa puolesta). Toki luvan antaja voi olla yhtä hyvin äiti kuin isäkin. Olen siis ihan äärettömän iloinen siitä, että Ville jutteli kosinnasta isäni kanssa ennen polvistumistaan.

Rakas isäni oli sanonut omaan ihanaan tapaansa että "hauska juttu" Villen kosimissuunnitelmille. Totesimme Villen kanssa, että aika hauska saakin olla, että minua rupee kosimaan. <3