Ensimmäinen häälehti!

Olen maailman paras keksimään itselleni sekä tähdellistä että vähemmän tähdellistä tekemistä. Kyky näyttää pakkopullarutiineille kinnasta ja rentoutua on taito, jota haluaisin ehdottomasti oppia. Tänään olen löytänyt kummasti omaa aikaa. Lauantainen nilkan nyrjäyttäminen ja sitä kautta pois koiralenkkivahvuudesta jääminen on osasyy, mutta totta puhuakseni pelkään unohtaneeni jotain tärkeää.. Istuin siis alas, sytytin kynttilän ja aloin lukea ensimmäistä häälehteäni!

Lehti alkoi jutulla jakartalaisen morsiamen ja suomalaisen sulhon neljänsadan hengen hääjuhlasta. Hääkakkuna oli 9-kerroksinen iso linna, jolla oli korkeutta about kaksi ja puoli metriä. Miljöö oli koristeltu lumoavaksi metsäksi ja rahaa oli palanut enemmän kuin me saisimme kokoon koko elämämme aikana. Pakko myöntää, että tässä kohdin suhtauduin skeptisesti koko lehden lukemiseen. Muutenkin olen juuri nyt siinä tilanteessa, jossa pilvilinnoissa leijailleet suunnitelmat kohtaavat todellisuuden ja lompakon realistiset rajat.

Kokemus kuitenkin muuttui valoisammaksi ja suurin osa lehden sisällöstä oli ihan toteutettavissa olevia ideoita. Ja pakko myös kehua kansia, joissa oli päällä samettinen lakkaus. Tuntui niin ihanalta käsissä! Olen siis pohjakoulutukseltani graafinen suunnittelija, joten kiinnitän ehkä keskivertoa enemmän huomiota monen mielestä epäolennaisiin asioihin. :)

Luetko sinä häälehtiä vai tuleeko niistä inspiksen sijaan masis?

P.S. Kaikissa kolmessa finaaliin selvinneessä juhlapaikassa on nyt käyty, palaan niihin vielä kun päätös on tehty.